Järviharjuksen perhokalastusta Karjalan Pyhäjärvellä
Vesistötiedot ja tiedot kalakannoista: Jouko Turkka
Aineisto: Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisut
Teksti: Pasi Tukiainen (Olli Koskinen)

Taustatietoja

Kiteen Pyhäjärvi, perinteisemmin Karjalan Pyhäjärvi sijaitsee Venäjän rajalla, Kiteen, Kesälahden ja Uukunniemen välissä. Pyhäjärvi on yhteydessä Puruveteen.

»	Sen kokonaispinta-ala on 250 km2, josta noin viidennes kuuluu naapurimaalle.
»	Järvi on muodostunut Salpausselän pohjoisten harjumuodostelmien väliin. Järvi on siksi erittäin karikkoinen, luotoinen ja saareinen. Saarekkeet ovat paikoin helminauhamaisia ja kapeita. Rannat ovat karkea soraisia ja paikoin matalia. Muutoin pohja on savunharmaan/rusehtavan hiesu/mutakerroksen peittämä.
»	Näkösyvyys on erinomainen, parhaimmillaan jopa 9-10 metriä. Järvi on Vesi- ja ympäristöhallituksen selvitysten mukaan oligotrofinen, eli karu ja niukkaravinteinen. Tämä johtuu valuma-alueen rakenteesta, josta 80% on metsämaata, 12% suota ja 8% peltomaata.
»	Pyhäjärven pH-pitoisuus on keskimäärin 7,4, johon vaikuttaa valuma-alueen kalkkikiviperäisyys (Varmonniemen ja Kajoonselän alue).
»	Ympäristön hajakuormituksen vaikutuksesta Pyhäjärvi on alkanut hieman rehevöityä. Näkösyvyys on siksi hieman heikentynyt viime vuosikymmenen aikana 6-7 metriin, Rehevöityminen on lisännyt myös joidenkin levien ja planktisten lajien määriä. Harjusparvet tuntuvat viihtyvän paikoin juuri näillä ravintorikkailla alueilla mm. Varmonniemen edustalla.

Harjuskannan vahvuus

Järveen yhteydessä ollut harjuksen mätivarantoallas murtui kymmenkunta vuotta sitten. Altaasta pääsi vapauteen arviolta kymmeniä tuhansia, jopa liki satakintuhatta harjuksen hedelmöittynyttä mätimunaa. Harjuskanta on syntynyt Pyhäjärveen siis hieman vahingossa. Harjukset ovat Puruveden kantaa, jota hoidetaan nykyisin pienpoikaisistutuksilla. Vahvimmat apajat sijaitsevat nykyään Sarvisalon, Suitsansaaren ja Varmonniemen alueilla.

Harjuksen luonnonkudun arvellaan onnistuvan Pyhäjärvessä. Poikaisistutuksia tehdään säännöllisesti vuosittain. Järviharjuksen käyttäytymisessä on samoja piirteitä kuin virtavesien kannoissakin. Ne parveutuvat hanakasti. Järvissä ehkä vieläkin runsaspäisemmin.

Pyhäjärvellä tavatut parvet saattavat hakeutua joskus hyvinkin isoiksi. Isoimmat yksilöt muodostavat joskus ns. "pääparven" ympärille eriytyviä omia isomusten syönnösrinkejä. Suurimmat saadut harjukset ovat olleet 1,5kg vaiheilla, miltei parikiloisia.

Harjusparvien yksilöiden keskikokoa on vaikea ennustaa. Mutta populaatiorakenne on yhtaläinen hyvän taimenkannan kanssa. Siksi pienpoikaisia ja alamittaisia on runsain mitoin. Se on kannan menestymisen avain. Parhaimmilla reissuilla on mahdollista saada useita yli 40-45cm kaloja. Pyhäjärveen sopeutunut kanta on melko hyvänlaatuista pituus-paino-suhteeltaan. Kalat ovat puhdaspiirteisiä ja reipas purjeisia.

Pyhäjärven harjusalueet (HUOM! Katso kartta)

Pyhäjärvi on hyvin laaja vesistö, joka on verekseltään vaikea hahmotettava. Harjusparvet ovat kuitenkin levittäytyneet verrattain laajasti koko järven alueelle. Aina kannattaa aloittaa tyveniltä ravintorikkailta rantavesiltä. Kartoista kannattaa etsiä rantavyöhykkeitä jotka linjautuvat syvänköalueiden kanssa. Harjusparvet liikkuvat näillä alueilla. Käytännössä hyvin laajalti koko järven alueella.

Koko suuri Varmoniemen rantavyöhyke sisältää lukuisia lahdelmia ja niemekkeiden suojaisia tyveniä. Sorsasaaren, Sarvisalon ja Suitsansaaren ranta-alueet ovat myös havaitusti harjusparvien syönnösalueita. Hyönteiset pakenevat kuoriutumisten jälkeen rantalehvästöjen suojiin. Ne karttavat tuulisia kelejä. Harjuksetkaan eivät pintaudu aallokossa, eivätkä voimakkaan pintaväreilyn aikana. Suojaiset lahdelmat ovat sekä kaloille, että hyönteisille mieluisimpia alueita. Siksi kannattaa seurailla tuulensuuntaa ja sen vaihteluja.

Vinkkejä harjuksen perhokalastamiseen

Harjuksia kannattaa etsiä saarten tyveniltä ja rauhaisilta lahdelmilta. Ei kannata mennä merta edemmäs…rannat ovat parhaita alueita.

Kannattaa seurata tuulensuuntia ja kovuutta. Tuuli puistattaa rantalehvistä veteen vesiperhosia, päivänkorentoja, kaksisiipisiä ja maahyönteisiä mm. muurahaisia. Harrit asettuvat suotuisimmille pintakuljetus alueille syönnökselle. Näitä ovat saarten tyventen ja selkätuulen rajapinnat. => Eli esim. jos järvellä tuulee pohjoisesta, kannattaa asettua saaren eteläpuolelle ja tarkkailla erityisesti saaren sivustoja!

Harjusten pintasyönnösaktiivisuus myötäilee vesihyönteisten kuoriutumis- ja parveiluajankohtia. Kun vedenpinnalla on tarpeeksi elämää, harjukset siirtyvät syvängöistä matalemmille rantavyöhykeille pintaruokailemaan. Luonnollisesti myötäillen ilmanmuutoksia!!!

Parhaat syönnit painottuvat iltoihin klo 18 ja hämäräntaitteen väliin.

Harjukset ovat varovaisia tuikkijoita. Niitä on lähestyttävä varoen. Joskus tämä on vaikeaa veneestäkin käsin. Paikalle kannattaa lipua matalana heittosiimat valmiiksi ilmassa. Tuikit saattavat kadota silmänräpäyksessä jopa 30m päästä.

Parvet vaihtavat häirittyinä paikkaa nopeasti tai painuvat pohjaan. Perukkeen on parasta olla vähintään vavan mittainen, korkeintaan 0.18mm. Perukkeen on laskeuduttava veteen pehmeästi.

Harjukset ovat joskus kranttuja. Ne saattavat napsia eväitä perhon ympäriltä, kiertäen ja lähestyen. Otti saattaa tulla vasta parinkin minuutin jälkeen. Perhoa on seurattava herkeämättä, sillä tuikki on pieni. Vastaiskun on oltava täsmällinen.

Taimen hakeutuu syksyisin rantavesiin

Pyhäjärvessä on mahdollista perehtyä harjuksen ohella myös järvitaimenen perhokalastukseen. Pienpoikaisistutuksia tehdään silloin tällöin. Järvessä ei ole ilmeisesti omaa luonnonkutuista järvitaimenkantaa. Altaalle ei ole vapaata vaellusreittiä, sillä yhteys Puruvedelle on tukittu Puhoksen voimalaitoksen kohdalta. Pyhäjärveen on yhteydessä pieniä jokia tai puroja, joissa saattaa olla toimivia kutualueita.

Muutoin Pyhäjärven vedenlaadulliset ja ravinnolliset edellytykset ovat taimenelle kiitettäviä. Syvyyttäkin löytyy monin paikoin 20-25 metriä. Taimenten tavoitettavuus niin laajalta alueelta onkin sitten toinen juttu. Tämä voi perhokalastajalle olla ehkä mahdollisinta myöhäissyksyllä, jolloin taimenet tulevat rantojen läheisyyteen pikkukalasyönnökselle. Rantavesien lähettyviltä on saatu verkoilla 3-5kg järvitaimenia.

Toimivat Pyhäjärven harjusperhot
(Pasi Tukiainen ja Olli Koskinen)

Pinturit: Kalastus vapaasti ajelehtien, välillä pienin nykäyksin herätellen. Sopiva perukkeen paksuus 0.18mm tai ohuempi.

Adams-pintaperho

koukku: 12-14 esim. Partridge L3A
pyrstö: muutama Mallard-siikanen tai Grizzly-Ginger kukonhäkilän sekoitus
runko: harmaa dubbing
siipi: Grizzly-kukon häkilän kärjet
häkilä: Grizzly-Ginger häkilöinti

Kuoriutuva esiaikuinen

Koukku : pintamalli No. 12-18
Pyrstö: muutamia jäykkiä kukon häkilän siikasia
Runko: tiivis dubbaus harmaan rusehtavaa villaa tai keinokuitua
esim. Fly-Rite
siipi: CDC-kimppu laskuvarjo-malliin ylös sidottuna

Uppoperhot: Jos harjukset eivät ole vielä nousseet pintaan, ne saattavat silti majailla syvängön ja rannan syönnösalueen rajamailla tarkkailemassa hyönteisten liikkeitä. Uppoperholla on mahdollista haravoida näitä alueita uppoavan siiman tai perukkeen avulla. Mutta pieni lyijykuula-painotuskin ajaa asiansa.

Päivyrinymfi

Koukku: uppoperhomalli No. 10-18
Pyrstö: peltopyyn siikasia
Kierre: ohut hopea tai kulta
Runko: harmaan rusehtavaa kaninkarvaa
Häkilä: peltopyytä pari kierrosta

Casual Dress

koukku: uppoperhomallinen Nro. 16-8 esim. Kamasan B800
pyrstö-runko ja siipi/huntu: harmaata,rusehtavaa tai vihertävää piisamia, opossumia tms.
kierre: hopea soikea
pää: musta strutsi

Prince

koukku: uppoperhomallinen Nro. 10-18
pyrstö: perinteisessä mallissa ruskea hanhen biots. Muutoin ruskea, musta, valkoinen tai harmaa
kierre: ohut soikea hopea
runko: riikinkukon herl
häkilä: kolme kierrosta ruskeaa kanaa/kukkoa
siipi(aihio): valkoinen, harmaa, ruskea tai musta hanhen biots => puolen rungon mittaisena sidottuna

Kakshäkiläinen

koukku: uppoperhomallinen 8-18
pyrstö ja häkilä: peltopyytä
kierre: ohut soikea hopea
runko: riikinkukon herl

« takaisin


Copyright © 2001 Joensuun Perhokalastajat ry