Joensuun Perhokalastajat ry

ARTIKKELIT

Teksti ja kuvat: Eero Kuittinen

Myöhäinen kesäloma alkoi perhe-Jukaraisen kanssa viikon mökkilomalla Skoganvarressa, joka sijaitsee Karigasniemestä Norjan puolelle noin 70 km. Mökkikylä on Lakselv-joen yläosassa Øvrevatn- järven rannalla, ja sitä isännöi/emännöi suomalaispariskunta Markku ja Tuula, joten kielitaidon kanssa ei ainakaan tule ongelmia. Niin kalastuvälineiden desinfioinninkin kuin kaikki tarvittavat kalastusluvat saa paikanpäältä joko Markulta tai alueen postista. Skoganvarre Turist&Campingin www-osoitteesta: www.skoganvarre.no löydät hyvät niin majoittumiseen kuin kalastukseenkin liittyvät suomenkieliset selvitykset.

Loppukesästä alueella ei ollut ruuhkaa, mutta joitakin turisteja meidän lisäksi sentään oli, mm. Pohjolan Perhokalastaja -lehden porukka oli kalastamassa haukea perholla Øvrevatn-järvestä – suuret tinselit näyttivät olevan muotia. Järvessä oleva kalasto tuntui pääosin olevan suurta haukea sekä kookasta harjusta ja niitä molempia oli paljon. Raudun saantimahdollisuudet olivat sateisen sään vuoksi minimaaliset. Harjuksen kalastus onnistui helposti järven rannalta kahlaten, vaikka porukat kalastivatkin pääosin kelluntarenkaista käsin. Mökkikylässä oli saatavissa tuntivuokralla lasikuituvene, jota Ilkan kanssa vuokrattiin muutamaksi tunniksi pari eri kertaa.

Eräänä tuulisena aamuna, kun olimme Ilkan kanssa veneilemässä järvellä – majoitettamme vastakkaisella rannalla. Suuri harjus oli otillaan ja perhona tälläkin kertaa rautanaula. Saimme puolenkymmentä noin 500 grammasta harjusta, kun Jukaraisen vapa taipui voimakkaasti. Huomasimme aluksi, että kiinni oli noin kiloinen harjus. Kunnes jarru huusi ja ns. harjus otti siimaa ulos viitisenkymmentää metriä. Ihmettelimme me pojat siinä, että mikäpäs sen harrin nyt suututti. Kunnes saimme väsyteltyä kalan lähemmäksi venettä ja huomasimme, että siiman päässähän onkin noin metrin mittainen hauki. Eli heittotrutassa oli noin puolimetrinen harjus, jonka kylkeen tämä hauki oli iskenyt hampaansa. Väsytimme kalan melkolähelle venettä, jossa hauki kauhukseen huomasi kaksi rumaa miehen naamaa ja avasi suunsa ikään kuin huutaakseen apua. Saimme sentään vieheen talteen ja harjuksen mökkiin viemisiksi. Harrit savustimme hyvissä mielin.

Lakselv - Pooli 3, alaosa. Svingin mutkan vasemman reunan syvänne on tavoitettavissa hyvin lohivavalla. Todella upea ja monipuolinen kalastuspooli.

Lomamme ajalle sattuivat Porsangerin kunnan Lakselvin iloiset lohipäivät (Glad Lakselv), joiden aikana sai lohiluvan 100 NOK/vrk, muuten lupa maksoi 350 NOK/vrk, lisäksi valtion lupa (180 NOK/vuosi) ja todistus kalastusvälineiden desinfioinnista. Normaaliluvalla saa kalastaa vain yhdellä poolilla, sillä jolle sen oli ostanut. Pooleja alueella on viisi ja niistä turistit saavat kalastaa ykköstä, kakkosta ja kolmosta sekä viitosta. Pooli 5 on uusi ja sieltä saatu lohi on vapautettava ja pooli 4 sijaitsee Porsangermoen sotilasalueella, jolle pysähtyminenkin on kielletty. Kalastus on luvallista perhovehkeillä sekä koneongella. Lohipäivien luvalla sai lohituristi kalastaa kaikilla neljällä (1–3, 5) poolilla ja paikalliset tietenkin myös nelospoolilla. Kilpailun voittaja oli Per Iver Utsi Karasjoelta kolmella kalalla: 12,3 + 9,9 + 5,1 kg.

Lakselv - Pooli 3, Patokuoppa. Svinginsistä ylävirtaan.

Lakselv-joki on lohijokena näin matalan veden aikana uskomattoman hieno kahdenkäden lohivavalla kalastettava paikka. Maisemat hivelevät katsojan silmää ja veden kristallinkirkkaus häikäisee. Kalastajia, näinä minun kahtena lohilupapäivänä ei muita näkynyt, vaikka mm. lohipäiville oli ilmoittautunut 21 kalastajaa. Kalamiehet siis hävisivät jonnekin joelle. Kalastamani päivät kalastin ehkä liiankin aktiivisesti ja miltei yksin. Tapahtumia lohen kanssa en Lakselvilta saanut, Ilkka taas sai melko hyvän tärpin Patokuopasta heittotruttaan, mutta ei sitten pysynyt paremmin kiinni.

Riippusillan kohtaan on Skoganvarren mökkikylästä tasan 15 kilometriä Lakselvin kaupunkiin päin. Yläosaltaan lohenkalastus alkaa tästä.

Lakselv - Pooli 3, yläosa, Riippusillan kohta.

Tienreunassa on levike, johon auton voi mukavasti pysäköidä ja siitä on joelle kävelymatkaa noin 50 metriä. Oheinen valokuva on otettu riippusillalta alavirtaan päin. Sillalta ylävirtaan sijaitsee Niska ja on hiukan epäselvää kuuluuko se poolin 3 alueeseen vai Lompoloon eli poolin 4 alkuun. Viitat ja kartat antavat mahdollisuuden sekä-että-tulkintaan. Kävin tietenkin yöllä, pinnassa hyppivien lohien houkuttelemana, kopasemassa Niskaa. Muita lohestajia ei paikalla ollut, mutta kylläkin tummia asentolohia sekä harjusta kiusaksikin asti. Aamuyöllä sinne eksyi paikallinen lohestaja ja ajoi minut pois poolilta: “Turist kan intte fiska här” tai ainakin jotakin sinne päin. Poistuin paikalta suosiolla, kun lohikaan ei innostunut perhoihini ottamaan. Riipusillan toisella puolella noin 600 metrin päässä on kirkasvetinen syvä järvi, jossa kuuleman mukaan on vain taimenta. Noin 25 cm taimenet taivuttelivat kiitettävästi perhovapaa, isomuksia ei näkynyt vaikka niitäkin järvessä on kuulemma nähty. Mielenkiintoinen taimenjärvi.

Seppo Piesjoella saaliinaan titti.

Aikaa tähän Lakselv-jokeen tutustumiseen täytyisi uhrata useita kalastuspäiviä, jopa viikkoja. Ainoa asia joka meikäläisen innostusta rajoittaa, jokeen tutustumiseen, on vuorokausiluvan hinta. Joki kalastusjokena on todella hieno, kokemisen arvoinen paikka ja vaikka lohta ei tullutkaan niin sain kuitenkin harjusennätyksen, 47 cm, pintaperholla ja lohivavalla kylläkin kalastettuna. Ja jos jää saaliitta niin, tietenkin Norjassa, varma kalapaikka on silloin merenranta. Vapavälineinkalastus merenrannalla ei vaadi kalastuslupaa. Hammerfestin sillan kupeessa on seitin ja turskan osalta 100 %:n varma kalasaalispaikka. Mahdollisuus merirautuunkin on olemassa. Kalastusvälineinä koneonki ja miksipä ei perhovapakin. Kuuleman mukaan parin kilon seiti kurkistaa kyllä pohjasiimaan asti.

Skokanvarresta matkasimme edelleen jatkuvassa vesisateessa Tenolle ja majoituimme viikoksi Karigasniemen Camping Tenorinteeseen Lehtosalon Pirkon ja Raimon majoitteeseen, jota voin suositella lämpimästi. Tarina on toinen Tenolla, mutta kerron sen verran, että Tenon vesi nousi muutamaan päivään noin metrillä ja lähti viikkomme alusta laskemaan vauhdikkaasti lohestuskorkeutta kohti. Ja jos minun saalis jäi vaatimattomaksi (puhdas nolla) Tenolla niin seuran oma mies Seppo Turunen oli todellinen “saamamies”. Tenon lohituntuma oli minun kohdallani tänä kesänä se, että Outakoskella talutin Sepon reilun 7-kiloista lohta rantaan pyrstöstä.

Mustajokisuussa kalastimme Sepon kanssa aluksi polulta käsin, vuolaasta virtauksesta johtuen. Dalvadasiin pääsy onnistui veden laskeuduttua vasta aivan loppuviikosta. Piesjoen kohta on muuten suositeltava lohestuspaikka, vaikka päältä päin näyttääkin aivan mitättömältä.

Skoganvarren kuulumisin
Eero Kuittinen

Artikkeli on julkaistu Tuikki -lehden numerossa 3/2002.