Joensuun Perhokalastajat ry

ARTIKKELIT

Pielisjoki ja Saimaan järvilohi

Jääkauden jälkeläisiä

Saimaa on Suomen suurin vesistö. Se eristäytyi n. 5 500 vuotta sitten Pohjanlahdesta. Siihen asti Itämeren lohet vaelsivat kudulle entisiin Suur-Saimaaseen laskeviin jokiin. Saimaan järvilohi on siis Itä-meren lohikannasta eritäytynyt kanta. Sen tiedetään kuteneen ainoastaan Pielisjoessa ja Ala-Koitajoen uomassa.

Järvilohi ja Järvitaimen

Järvilohen ohella järvitaimenkannatkin ovat joutuneet kokemaan reittivesien vaellusteiden ja kutualueiden tuhoutumisen. Mutta taimenkannat pystyvät mukautumaan paremmin ympäristön muutoksiin kuin lohikannat. Mutta luonnollisesti taimenkantakaan ei kestä lisääntymisalueiden tuhoutumista.

Järvitaimenelle on ominaista, että vaellusreitin sulkeutuessa varsinaisille kutualueille, se pyrkii sopeutumaan kyseiseen ympäristönmuutokseen esim. vetäytymällä muille vesistön latvaosille tai sivuosille. Sama järvitaimenkanta, jonka vaellusreitistö saattoi muinoin olla toistasataa kilometriä laaja, saattaa elää nykyisin ns. tammukoituneena pienessä puro- tai jokiekosysteemissä.

Järvilohi ei toimi samalla tavalla. Se on henkensä kaupalla riippuvainen nousumahdollisuuksistaan lisääntymisalueille. Varsinkin kun Saimaan Järvilohen tiedetään kuteneen vain Pielisjoessa ja Ala-kohtajoen uomassa.

Uhanalaisuuden symboli

Saimaan järvilohi on nykyään erittäin uhanalainen, miltei sukupuuttoon kuollut. Jääkautista genotyypiltään alkuperäistä kantaa ei juuri enää tavata. Järvilohipopulaatio on nykyisin heikko, minkä vuoksi emokalapyynnin tulokset ovat olleet viime vuosina sormin laskettavissa. Viljelylaitokset tekevät merkittävää ja kiitettävää työtä Saimaan järvilohen eteen. Nykyisellään järvilohi ei uisi Saimaassa ilman istutuksia.

Vaellusreittien ja kutualueiden kohtalonvuodet

Ensimmäisenä valmistui Pamilon voimala vuonna 1955, jonka seurauksena kymmeniä kilometrejä jokiuomaa joutui kiville patoamisen takia. Portti Ala-Koitajoen kutualueille lyötiin kiinni lopullisesti Kaltimon voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä vuonna 1958. Kuurnan voimala valmistui 1971. Se kavensi vaellustietä entisestään.

Pielisen ja Lieksanjoen järvilohikannat

Pielisessä eli myös oma järvilohikantansa. Se ei kuitenkaan kutenut laskujoessaan Pielisjoessa vaan Lieksanjoessa. Ehkä siitä syystä, että Saimaan järvilohikanta oli löytänyt kutusijansa jo paljon aikaisemmin kuin vesiyhteys Pieliseen syntyi.

Saimaan järvilohi suuntasi Koitajoen uomaan, joka johti Koitere-järveen. Pielisen ja Saimaan kannat olivat ja ovat ilmeisesti eri alkuperää.