Joensuun Perhokalastajat ry

ARTIKKELIT

Teksti: Matti Kettunen

Teno, mikä neljän kirjaimen yhdistelmä. Kuinka moni lähtikään viime kesänä suurin toivein joelle, mutta vasta perillä havahtui karuun todellisuuteen. Vesi oli todella vähissä lähes läpi koko kesän. Kevättulva oli ja meni heti huhti–toukokuun vaihteessa ja kuivaa kautta jatkui pitkälle loppukesään. Muutamia tosi hyviä vuorokausia toki sattui välille veden noustua ja lähdettyä jälleen laskuun.

Tenon kesä huipentui monelle perhomiehelle ja -naiselle sinä hetkenä, jolloin lohi otti sille tarjottuun vieheeseen ja rulla pärähti soimaan. Verrattaessa kesiä 2001 ja 2002, oli edellinen selvästi parempi lohenotin suhteen. Kalaa tuli kautta kauden, mutta nyt saattoi kokenutkin lohestaja viipyä joella vuorokausikaupalla ilman tärppiäkään. Lämmin ja matalalla virtaava vesi oli yhdistelmä, joka oli lohen puolella. Lohen ottihalukkuus oli perin kehno suurimman osan kautta. Lohestajia sen sijaan riitti ja epäilenkin, että lähes ennätys saatiin kalastuslupien myynnissä. Lohen nousua sattui pienissä parvissa kautta kesän, mutta tavanomaista juhannuksen seudun kalastusjuhlaa ei viime suvena koettu. Lohia toki saatiin, olihan joella paljon kalastajia, mutta tavanomaista vähemmän. Kuitenkin suuriakin lohia saatiin. Itse pääsin näkemään juuri koukatun – joskin puukalalla narratun – päälle 19-kiloisen kojamon, minkä oululainen Lahtisen Klaus oli hetkeä aikaisemmin väsytellyt Sirmasta. Toinen merkittävä tapaus oli Ala-Peurasuvannosta pyrstöstään kiinni jäänyt yli 20- kiloinen lohi, jonka onnekas kalastaja sai koukattua viime hetkellä uistimen koukun jo irrotessa kalan pyrstöstä.

Useimmat kuulemani Ala-Tenon suurimmat lohet tulivat soudettuna puukalalla ja varsin todennäköinen saantipaikka oli tällä kertaa Sirma tai Peurasuvannot. Ylä-Tenolla en itse ehtinyt käymään. Niistä vesistä osaavat kertoa paremmin Kettusen Pasi, Saravon Pekka ja muut siellä kalastelleet.

Joensuun Perhokalastajilla on oma kalastuskilpailunsa Ruunaan kisa, mutta jos johtokunta näyttää vihreää valoa, voitaisiin julistaa ‘Seuran lohikisa – kesälle 2003’, missä kilpailupaikkana olisivat pohjoisen lohijoet; Teno, Näätämö, Tornionjoki ja eteläisemmistä Vuoksi. Kisan säännöt voisivat olla yksinkertaisuudessaan: Suurin vapavälinein perholla saatu lohi. Kalalle tietysti pitäisi olla jonkinlainen todistaja ja kuva niin kalasta kuin kalastajasta Tuikkiin. Itse olisin valmis lahjoittamaan kisaa varten voittajalle vuosittain kirjapalkinnon ja seurakin varmasti osallistuu pienellä panostuksella mukaan.

Suuren lohen saamisessa on aina mukana ripaus onnea. Tosin hieman taitoa tarvitaan ja ripaus paikallisten olojen tuntemusta sekaan, niin mahdollisuus sen kun kasvaa. Mistä vielä tietää, kuka tai ketkä ensi kesänä onnistuvat narraamaan ne suurimmat ‘kehukalat’ – Juhani Ahon sanontaa lainatakseni. Viime kesän tilastoissa olisin itse jäänyt jokseenkin kauas suuren lohen kalakisassa, sillä kauden suurimmat perhokalat – 5.5 ja 5.0 kg lohijalat – eivät yltäneet lohiluokkaan. Joku viäräleuka tosin olisi ratkaissut ongelman kertomalla saanensa 10.5 kiloa punalihaista ja titit vielä päälle...! Olisi näin helposti päässyt kymppikerhoon.

Tenon lohiterveisin
Matti Kettunen

Artikkeli on julkaistu Tuikki -lehden numerossa 3/2002.